tiistai 15. lokakuuta 2013

Sienelläkö ei ole sielua?



Olen varmaankin ollut sienestämässä viimeksi pari vuotta sitten, kavereiden kanssa lähimetsikössä rämpimässä. Edellä mainitun, humoristisen reissun suurimmaksi saaliiksi taisi jäädä puheet itsekeksityistä kuuhelirouskuista ja papan ilmanraikastinsienistä kera muutaman hassun kanttarellin. Tällä kertaa kuitenkin vasu täyttyi kukkuroilleen, ja sammalten seassa kykkivä äiti sai toimia mallina erääseen harjoitustehtävään. On rentouttavaa tehdä vaihteeksi tällaista dokumentointipohjaista kuvaa koulujuttuihin, ettei aina ole rakentamassa joitain mahtipontisia ja tod.näk. vain ideatasolla toimivaa skenaariota - mulla kun on ollut tapana sellaiseen. Metsässä oli soma, lämpimänsävyinen puiden välistä pilkistelevä valo, mikä viehätti vivahteikkuudellansa. Lähikuusikosta tuli ihan mieleen lapsena tuhanteen kertaan luetut, Elsa Beskowin satukirjat ja niiden ihastuttavat maisemat - olo oli kuin Putella mustikkareissulla konsanaan!


// I skogen med min mamma, som plockade svampor och blev fotad för liten fotouppgift till skolan! Solen sken, ljuset lyste vackert emellan träden och hela landskapet påminnar mig om Elsa Beskows härliga böcker med jättefina bilderna.



Linda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti